Olen Frankfurtissa asuva kirjailija. Kirjoittelen tässä blogissa tuntemuksiani tulevien kirjojeni synnytystuskissa. Kommentit ja palaute tänne yksinäiseen kirjailijan kammiooni ovat tervetullutta vaihtelua!
Vuonna 2007 ilmestyi esikoisdekkarini Rakkauden puukottamat (my.book), ja toukokuussa 2009 Viimeinen ruusu.
Ystäväni soitti Turun Akateemiseen kirjakauppaan ja kysyi, löytyykö heiltä Ruumiin kulttuuri -lehden uusinta numeroa. Puhelimeen vastannut asiakaspalvelija kysyi tarkempaa kirjoitusasua, ja kun ystäväni kertoi sen, asiakaspalvelija tuohtui: “Ruumiinkulttuuri kirjoitetaan kyllä yhteen!” Asiakaspalvelija oli jatkanut marmatusta aikansa. Ystävä kärsivällisesti siihen: “Nyt ei ole kyse ruumiinkulttuurista, vaan dekkarilehdestä ja siis ruumiin kulttuurista erikseen kirjoitettuna. Sitä paitsi teidän asianne ei ole arvostella, minkä nimistä lehteä kysyn, vaan kertoa onko teillä kyseistä lehteä.” No aikanaan lehti saapui tänne Saksaan, ja siinä oli Johanna Materon kritiikki Viimeisestä ruususta:
TABUJA PURKAMASSA
Suomalaissyntyinen Kassandra Block on uudessa Renate Kress -krimissään tarttunut kunnioitettavan tärkeään ja vaikeaan aiheeseen. Kress jäljittää kadonnutta saksanturkkilaista nuorta naista Berliinin ja Frankfurtin sekä Antalyan ja Kemerin maisemissa. Asiaa ei helpota se, että kadonnut on paitsi muslimi, myös lesbo.
Saksanturkkilaisella kirjallisuudella on pitkät perinteet. Viime vuosikymmeninä nationalismi ja rasismi ovat olleet Saksassa nousussa tavalla, joka on heikentänyt saksanturkkilaisten asemaa ja vaikeuttanut monilla tavoin heidän elämäänsä.
Viimeinen ruusu otta omalla tavallaan kantaa tähän kaikkeen. Romaanissa ongelmat ovat kuitenkin saksanturkkilaisen muslimiyhteisön sisäisiä ongelmia kunniamurhineen ja naisen seksuaalisuutta kontrolloivine raiskauksineen. Ratkaisu on yhtäältä kiinnostava, toisaalta liian helpon tuntuinen.
Erityisesti voimakkaan uskonnolliset maahanmuuttajayhteisöt pyrkivät yleensä itse ratkaisemaan omat kiistansa. Blockin valinta on siten uskottava. Samalla se valottaa muslimiyhteisön sisäisiä lainalaisuuksia.
Viimeinen ruusu kärsii jonkin verran sisäsiittoisuudesta ja jopa liiallisesta taustatyöstä. Ikään kuin kirjassa kuvatut muslimiyhteisöt eivät laajempina olisi osallisia vääräuskoiseen valtakulttuuriin.
Informaation määrä uhkaa haudata alleen henkilöiden ja juonen kehittelyn. Kirja onnistuu kuitenkin olemaan kepeä ja helppolukuinen.
2000-luvulla toivoisi lesbodekkarin jo olevan jotain muuta kuin tiettyä ideologiaa propagoivaa ja opettavaista tarinointia Barbara Wilsonin hengessä. Blockin hyväksi on sanottava, että hänen teoksissaan lesboeroottisuus on vahvasti ja suoraan ilmaistuna läsnä. Alakulttuurien kuvaus on myös potentiaalisesti kiinnostavaa, mutta kertomuksen lomassa kulkevat lehtikirjoitukset tuntuvat päälle liimatuilta ja keskeyttävät tarinankerronnan.
En tiedä, mistä ideologiasta Matero puhuu, enkä tiedä kuka on Barbara Wilson, mutta minusta tämä oli oiva kritiikki. Vaikken täällä Saksassa asuvana kaikista tulkinnoista olekaan samaa mieltä. (Kouluttamattomat turkkilaisperheet elävät täällä valtakulttuurista irrallaan eräänlaisessa rinnakkaistodellisuudessa. Koulutetut ja menestyvät turkkilaiset osallistuvat yhteiskunnan toimintaan, mutta siihenViimeisessa ruusussa vain viitataan, koska se ei ole kirjan aihe.)
my.book-kustantamon sarjakuvakilpailu on ratkennut. Voittajaksi valittiin Vappu Tuomisto. Yleisöääniä keräsi eniten Jukka-Petteri Eronen. Omat suosikkini olivat Vappu Tuomisto ja Janne Luokkanen. Mitä jäin sarjakuviin kaipaamaan oli HUUMORI. Nämä kilpailutyöt olivat jotenkin kauhean totisia. Toimintaromaaniparodiassa piirrosjäljen pitäisi minusta olla kepeää ja humoristista!
Tämän päivän Turun Sanomissa on arvioitu Viimeinen ruusu. Kriitikko oli pitänyt yhteiskunnallisuudesta ja kummastellut haaremijaksoa - ja vähän kai säikähtänyt avointa seksuaalisuutta. Kirjailijallahan on kai aina kauhea tarve selittää, joten sorrun nyt minäkin siihen: kuvaamani turkkilaistyttöjen turvapaikka EI ollut mikään raiskattujen tukipiste, vaan kotoaan karanneiden “ensi koti”. Tiukassa uskonnollisessa pussissa kasvaneet nuoret ihmiset regoivat helposti vapauteen (yli)seksuaalisesti.
Viharikosten määrä on kasvussa
Epäiltyjen viharikosten määrä on kasvussa, ilmenee poliisiammattikorkeakoulun selvityksestä.
Poliisin tietoon tuli viime vuonna 859 viharikosepäilyä, mikä on selvästi enemmän kuin aiemmin. Kasvua selittää osaksi se, että tilastointitapaa on muutettu.
Tutkijan mukaan viharikoksilla tarkoitetaan tekoja, joiden motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin edustamaa viiteryhmää kohtaan. Yleisiä viharikoksia ovat pahoinpitelyt ja kunnianloukkaukset.
Viime vuonna poliisille tehtiin 23 rikosilmoitusta, joissa teon todennäköisenä syynä oli uhrin kuuluminen seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön.
Uhrin uskontoa epäiltiin syyksi 53 tapauksessa. Noin joka kolmannessa kohteena olivat islaminuskoiset. Rikosilmoitus tehtiin esimerkiksi moskeijaan kohdistuneesta vahingonteosta.
Vammaisuutta epäiltiin rikoksen motiiviksi 28 tapauksessa. Rikosilmoitus kirjattiin esimerkiksi siitä, ettei taksikuski suostunut ottamaan kyytiin pyörätuolia käyttävää miestä.
Lähde: STT 14.12.2009
Koko Renate Kress -krimisarjan teemana ovat viharikokset. Tarkoitan nyt sekä kahta ilmestynyttä, että pelkästään aivoissani olevia neljää muuta käsikirjoitusta romaanisarjaan. Jotka siis vielä kirjoitan, mikäli tämäntyyppisille rikosromaaneille syntyy kysyntää. Yksi syy siihen. että olen valinnut aiheeksi juuri seksuaalivähemmistöt, on se että niiden kautta voi hyvin kuvata paitsi mielenkiintoisia ihmistyyppejä myös rakenteellista väkivaltaa sekä väkivaltaa, joka kumpuaa jonkinlaisesta sosiaalisesta turhautumisesta.
Kustantamon nettisivuilla jatkuu vielä jouluun asti kilpailu, jossa voit vaikuttaa tulevan kuvittajan valintaan. Äänestä mielestäsi paras sarjakuvapiirtäjä kuvittamaan Seksiä ja nyrkkeilyä -kirjaa.
Osta kirjoja suoraan kustantajalta joululahjahintaan
Rakkauden puukottamat VAIN 9 EUR
Viimeinen ruusu VAIN 12 EUR
molemmat yhdessä VAIN 20 EUR
Tarjoukset voimassa joulukuun ajan. Hinnat sisältävät toimituskulut.
Tilaukset sähköpostitse:
info(a t)mybook-kustannus.com
Ruotsin mallin mukaan?
Aftonbladetin päätoimittaja Jan Helin tuli hiljattain tehneeksi rohkean teon. Hän tilasi Ruotsidemokraattien johtajalta Jimmie Åkessonilta lehteensä artikkelin, jossa Åkesson kertoo muun muassa pitävänsä islamilaisuutta suurimpana uhkana Ruotsille sitten toisen maailmansodan.
Åkessonin mukaan ruotsalainen “monikulttuurinen valtaeliitti” on sokea islamin vaaroille. Niin ikään Ruotsidemokraattien nuori johtaja luettelee, että Ruotsissa tehdään eniten raiskauksia Euroopassa, ja että muslimimiehet ovat yliedustettuina noissa tilastoissa, ja että Ruotsiin on asettunut kymmenkunta muslimien terrorijärjestöä.
Loppukaneettinaan Åkesson toteaa, että Ruotsissa on meneillään radikalisoitumisprosessi, jonka myötä osa toisen ja kolmannen polven muslimitaustaisista maahanmuuttajista on etääntymässä kauas ruotsalaisen yhteiskunnan arvoista.
Tietysti artikkelista syntyi ankara kohu. Tietysti päätoimittaja Jan Heliniä kauhisteltiin ja syytettiin ja eroakin vaadittiin. Ja totta kai ruotsalaisilta juristeilta kysyttiin, missä menevät sananvapauden rajat ja olisiko Åkersonin artikkeli pitänyt jättää kokonaan julkaisematta. Monet asiantuntijat pitivätkin Åkessonin tekstiä silkkana vihapuheena, propagandana ja kiihotuksena kansanryhmää vastaan.
Päätoimittaja Helin perusteli rauhallisesti julkaisupäätöstään: hänen tilaamansa kirjoituksen tarkoituksena oli rohkaista kunnon keskustelua Ruotsidemokraattien poliittisesta arvopohjasta ja sen pitävyydestä.
Aftonbladetin nostattama kohu kuitattiin Suomessa parilla pikku-uutisella. Samalla tavalla ja samoihin aikoihin sivuutettiin meillä kotimaan uutinen, jonka mukaan niin sanottu kunniaan liittyvä väkivalta on yleistynyt Suomen maahanmuuttajien keskuudessa.
Helsingissä monikulttuuristen perheiden naisten avunpyynnöt ovat kaksinkertaistuneet alkuvuonna ja Helsingissä sijaitsevaan Monika-turvataloon on otettu asumaan aiempaa useampia maahanmuuttajanaisia ja -tyttöjä. Heitä on yritetty pakottaa naimisiin, pahoinpidelty tottelemattomuudesta tai uhattu jopa tappamisella.
Monika-talossa muuten huhutaan, että Suomessa olisi jo tapahtunut kunniamurhia. Suomen poliisi ei tällaista tietoa vahvista, mutta myöntää, että uhkailu ja muu väkivaltainen käytös on tiettyjen maahanmuuttajaryhmien parissa lisääntynyt. Poliisimme ei toistaiseksi pidä asiasta tilastoa – miksiköhän? – ja pääteltävissä on, että vain hyvin pieni osa kunniaväkivallasta tulee ilmi.
Suomen toisen sukupolven maahanmuuttajat alkavat olla juuri siinä iässä, parikymppisiä naimaikäisiä, että tilanne tullee jatkossa näkymään nykyistä selvemmin. Olemmeko valmistautuneet kohtaamaan näitä tosiasioita? Paitsi poliisi, myös muut tahot tarvitsisivat asiasta lisää tietoa ja ohjeita toimimiseen eri tilanteissa.
Myönnän, että Lenitan muinaiset petikaverit ja BB-talon porealtaan tapahtumat ovat kansakunnalle tuiki arvokasta tietoa, mutta toivon silti, että suomalainen media kokee tärkeäksi keskustella näistäkin maahanmuuttajiin liittyvistä asioista rohkeasti – Ruotsin mallin mukaan – ennen kuin se ensimmäinen kunniamurha todistettavasti on tapahtunut Suomessa.
Esikoisdekkarini Rakkauden puukottamat sai suomalaismedialta selkeästi enemmän huomiota kuin Viimeinen ruusu on saanut. Oletan, ettei kyse kuitenkaan ole kirjan tasosta, vaan sen sisällöstä. Ihmetellessäni asiaa suomalaisystävälleni tämä totesi lakonisesti:” Suomalaisia ei voisi vähempää kiinnostaa jotkut maahanmuuttajat ja kunniamurhat.” Olen ilmeisesti asunut Keski-Euroopassa jo liian kauan. En lainkaan muistanut tuota piirrettä suomalaisessa todellisuudessa. Kun nyt olen seurannut kaiken maailman hommafoorumeita, olen tullut siihen tulokseen, että Suomessa todellakin nukutaan ruususen unta. Kuvitellaan ensinnäkin, että on olemassa jokin suomalainen alkuperäiskulttuuri, jota pitää suojella vierailta vaikutteilta. Toisekseen kuvitellaan, että maahanmuuttajat voitaisiin noin vain saada katoamaan maasta, kun heille ollaan oikein kylmiä ja häijyjä. Kolmas vaihtoehto ovat sitten nämä monikulttuurisuuspaapojat, joihin Snellmankin viittaa. Tämä kulttuuri- ja muu valtaeliitti, joka lahjakkaasti sulkee silmänsä tosiasioilta.
Tällä hetkellä niin minä kuin kustantamokin miettii ankarasti, kannattaako Renate Kress -sarjan julkaisemista jatkaa, ainakaan Suomessa. Vaikken sarjan jatko-osissa varsinaisesti käsittelekään maahanmuuttajia, vaan jatkan (mikäli jatkan) taas seksuaalivähemmistöjen parissa. Täysin tunteeseen perustuva kutinani on, että Suomessa kyllä olisi sellaisia lukijoita, jotka pitävät tämän tyyppisestä kirjallisuudesta, mutta media jännittää näiden asioitten esillenostamista.
Yle: Kunniaväkivalta lisääntynyt Helsingissä (19.10.2009)
Perheen kunnian varjelulla perusteltuun uhkailuun ja väkivaltaan haetaan Helsingissä apua aiempaa useammin, kertoo Yle uutiset.
Ylen mukaan Helsingissä sijaitseva maahanmuuttajanaisille tarkoitettu turvatalo on auttanut aiempaa useampia naisia ja tyttöjä, jotka ovat joutuneet perheensä taholta uhkailun tai pahoinpitelyn kohteeksi. Avunpyynnöt ovat kaksinkertaistuneet viime vuosiin verrattuna. Tänä vuonna turvatalosta on hakenut apua kolmekymmentä naista.
Kunniaväkivallaksi kutsutaan väkivaltaa, jossa perhe rankaisee naisia esimerkiksi tottelemattomuudesta tai siveettömyydestä. Naisia on myös Ylen mukaan pakotettu naimisiin.
Ylen haastatteleman ylikomisario Veli Hukkasen mukaan maahanmuuttajanaisiin kohdistunut väkivaltainen käytös ja uhkailu on lisääntynyt. Hukkasen mukaan ilmiön vakavuutta ei ymmärretä tarpeeksi, eikä tapauksia tilastoida. Arvion mukaan vain alle viisi prosenttia tapauksista päätyy poliisin tietoon.
Sateenkaareva Renate Kress -sarja sopii kaikille avomielisille dekkarien ystäville. Viimeinen ruusu on loistava valinta etnisestä vähemmistöydestä kiinnostuneille, Rakkauden puukottamat taas viehättää ronskin huumorin ystäviä. Sarjan inhimillisestä otteesta pitävät kaikki, jotka tykkäävät kurkistaa erilaisten ihmisten sisimpään…
Lue koko arvostelu:
linkittäkää profiilissanne tähän blogiin mihin tahansa kiinnostavana pitämäänne kirjoitukseen (tai vaikka tähän) ja lähettäkää kustantajalle postia sähköpostiosoitteella info(at)mybook-kustannus.com, otsikolla FB-arvonta, viestiin nimenne ja osoitteenne. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan kolme kappaletta Rakkauden puukottamia. Niille osallistuneille, joita arpaonni ei suosi, tarjoutuu mahdollisuus tilata Rakkauden puukottamat puoleen hintaan 7,30 eur (sis. toimituskulut).
Aikaa on lokakuun 15 päivään asti!
):